Lapsen ylipaino on arka, mutta tärkeä asia

Lapsen lihavuus on herkkä ja haastava aihe. Usein lapsella kasvu vaihtelee ja pyöreys on kasvun myötä ohimenevää. Kuitenkin on tilanteita, jolloin asia kannattaa miettiä lapsen terveyden – nykyisen ja tulevaisuuden kannalta ja tehdä pieniä muutoksia arkeen.

Tärkeintä lapsen ylipainossa on huomata se, että ei koskaan ole lapsen asia miettiä painoa, syömistä, ruokavalintoja tai mitään tähän liittyvää. Ravitsemus- ja elämäntapavalinnat ovat aina aikuisen vastuulla ja lapsen ylipainon käsittely on koko perheen syömistottumusten ja muiden terveystottumusten tarkistamista. Lasta ei laiteta laihdutuskuurille, eikä syyllistetä syömisistä tai syömättä jättämisistä.

Ei koskaan ole lapsen asia miettiä omaa painoa, syömistä, ruokavalintoja tai mitään näihin liittyvää.

On tärkeää, että lapsi tulee hyväksytyksi, kuulluksi ja rakastetuksi juuri sellaisena, kuin hän on. Koko, näkö tai muoto ei määritä sitä, kuinka arvokkaita me olemme, vaan kaikki ovat yhtä hyviä ja tärkeitä ihmisiä. Jokaisella on taitonsa, vahvuutensa, oma erityinen luonteensa ja osaamisensa.

Terveystaitojen harjoittelua

Lapsen kanssa voi keskustella siitä, että missä hän on hyvä ja taitava. Mistä lapsi tykkää, mitä hän tekee mielellään. Voi puhua myös erilaisten terveystaitojen harjoittelusta ja oppimisesta. Vähän niin kuin hampaitten pesu: on tärkeää pitää huolta, että hampaat pysyvät kunnossa. Samoin on tärkeää pitää huolta, että me itse muutenkin jaksamme hyvin ja pysymme kunnossa, jotta jaksamme arjen touhut.

Kehon muodolla tai koolla ei ole merkitystä, mutta jotta lapsi pysyisi terveenä nyt ja myös myöhemmin elämässä, on hyvä tarkistaa, että kodin tottumukset ja ruokaympäristöovat sellaisia, että nämä tukee lapsen terveyttä. Mistäpä muualta lapsi oppii ne asiat, joiden avulla pidetään omasta terveydestä huolta, kuin kotoa. Tiedetään, että lapsuudessa opitut tavat kulkevat mukana elämässä aikuisuuteen asti.

Kehon muodolla tai koolla ei ole merkitystä, mutta terveydestä on hyvä pitää huolta.

Tarkista ateriarytmi ja terveyttä edistävät pienet valinnat

Vanhempien kanssa tarkistetaan siis kotona, että ateriarytmi on säännöllinen, mutta välipaloja ei ole liian tiheästi. Välipalat ovat ruokaisia, mutta sopivan kevyitä.

Maistellaan ja tutustutaan yhdessä kasviksiin, hedelmiin ja marjoihin: yritetään saada niitä mukaan jokaiselle aterialle.

Pehmeät rasvat hoitavat koko perheen sydäntä, aivoja ja verisuonia: vaihdetaan voi ja –riini-nimiset rasvat rypsiöljypohjaisiin levitteisiin, salaatin päälle, puuroon tai muuhun ruokaan tilkka rypsiöljyä, kalaa silloin tällöin ja pähkinöitä ja siemeniä voi syödä jogurtin lisänä tai sellaisenaan välipalana.

Suositaan vähärasvaisia tapoja laittaa ruokaa ja valitaan vähempirasvaiset juustot, leikkeleet, ruokakermat ja muut tuotteet arkeen.

Kuitupitoiset leivät tuovat paremmin kylläisyyden tunteen kuin valkoiset viljatuotteet, jolloin riittää vähempi määrä. Samoin vatsa toimii paremmin, kun suolistopöpöt saavat nekin tarvitsemaansa kuitua ruoaksi.

Kun pöydässä on kasviksia, täysjyväviljaa ja vähärasvaisia proteiinipitoisia ruokia selkeinä ruoka-aikoina, voi lapsi itse päättää minkä verran hän kulloinkin syö.

Opetellaan joustavaa syömistapaa, jossa välillä on ihan ok syödä myös pizzaa tai käydä hampurilaisella, mutta pidetään ruokailun perusrunko säännöllisenä ja monipuolisena.

Herkkuhetkinä ja synttäreillä syödään herkkuhetkiin kuuluvia ruokia, mutta arjessa valitaan arkiruokia. Arjessa ei turhan houkuttavia sokerisia vanukkaita, muroja tai keksejä kannata edes ostaa kotiin.

Opetellaan joustavaa syömistapaa: on ihan ok syödä välillä hampurilasta, mutta yleensä syödään monipuolisemmin.

Tietysti arjen tapoihin kuuluu myös, että joka päivä liikutaan edes vähän, mennään ajoissa nukkumaan ja ruutu aikaa on vain vähän. Näissäkin lapsi tarvitsee aikuisen apua: oman toiminnan säätely ja ajan hahmottaminen ei vielä alakoululaisellakaan välttämättä luonnistu ilman apua.

Pidä kiinni yhdessä syömisestä

Sekä tutkimus, että kokemus on osoittanut, että perheen yhteinen ateria on yllättävän tärkeä syömispulmien ehkäisijä. Pyri järjestämään siis arkeen edes yksi, mielellään parikin aikaa, jolloin vanhemmat – tai edes toinen heistä ehtii syömään kiireettömästi yhdessä lasten kanssa.

Yhdessä syöminen luo yhteen kuuluvuuden tunnetta, osoittaa lapsille, että he ovat tärkeitä, välittää ruoan arvostusta, sekä ennen kaikkea antaa lapsille sen tärkeän mallin siitä, mitä on terveellinen syöminen ja ruokapöytäkäyttäytyminen. Lisäksi vanhemmilla säilyy tuntuma siihen, miten, minkä verran ja minkälaisissa ajatuksissa lapsi syö, kokee ruoan ja oman kehonsa. Nämä ovat sellaista hiljaista tietoa, mikä ei välity, jos lapsi tai nuori vetäytyy syömään omaan huoneeseensa.

Pidä kiinni siis perheen ruokasäännöistä. Toki voi miettiä yhdessä, että miten ruokahetket olisi kaikille mukavia?

Uusien taitojen opettelua

Joskus voi olla vielä ruokavalintojen lisäksi, että tarvitaan uusien taitojen opettelua suhteessa omaan kehoon ja syömiseen.

Syömistä voi lisätä se, että lapsella on huono herkkyys kehon kylläisyyssignaaleille. Silloin opetellaan yhdessä sanoittamaan miltä vatsassa tuntuu. Onko jo kova nälkä? Onko nälän tunne jo loppunut, onko kylläinen olo? Silloin masu on saanut sopivasti ruokaa, kun se ei kurni, eikä tunnu liian täydeltä.

Ja myös lautasen täyttämistä voi yhdessä harjoitella: reilusti kasviksia, sitten viljatuotetta ja lopuksi pääruokaa. Yksi lasillinen maitoa ja yksi leipäpala riittää. Ensin pieni annos ja lisää saa, jos vielä jää nälkä. Jos kaipaa pientä santsiannosta, otetaan kaikkia ruokia samassa suhteessa kuin ensimmäisellä annoksella.

Joskus ruokavihjeet saavat turhan helposti syömään. Silloin voisi miettiä yhdessä, että tarvitseeko juuri nyt syödä. Vai voisiko tehdä jotain muuta, ja säästää herkut yhteisiin herkkuhetkiin. On ihan ok, vaikka kaikkia toiveita ei toteutakaan heti.

Ruoka voi tuoda voimakkaaksi koettua palkintoa. Mikä muu voisi lohduttaa, ilahduttaa, viihdyttää tai tuoda onnistumisen iloa kuin ruoka? Toiset ruoat myös houkuttavat joskus runsaasti. Onko ruokarytmi säännöllinen ja ruoka tarpeeksi täyttävää, jos mielihaluja on kovasti? Lapselle voi myös kertoa, että toiset ruoat antavat enemmän kehon tarvitsemia rakennusaineita kuin toiset. Näitä jälkimmäisiä ostetaan kotiin ja syödään harvemmin, niitä rakennusaineita paljon antavia ruokia taas syödään useammin.

Aikuisen tehtävä on luoda terveyttä edistävä syömisympäristö ja olla tekemättä syömisestä sen suurempaa numeroa. Lasta kannattaa auttaa ja kannustaa, huomata uusissa taidoissa edistyminen ja vahvistaa lapsen vahvuuksia, jotka häntä auttavat näissä harjoitteluissa.