Milloin viimeksi teillä lapset osallistuivat ruoanlaittoon tai aterian valmisteluun jollain tavalla?
Itse olen sitä mieltä, että lapset pitää ottaa mukaan ruoanlaitto- ja muihin keittiöpuuhiin niin pienestä pitäen kuin mahdollista.
Meillä lasten kanssa leivotaan ja laitetaan ruokaa. Omat lapseni ovat vasta 3- ja 5-vuotiaat, mutta molemmat ovat jo tottuneita veitsen käyttäjiä, kananmunanpaistajia, mittaajia, munanrikkojia ja taikinanvatkaajia.
Ruoanlaittotaitojen oppiminen on välttämätöntä
Minusta on yksinkertaisesti välttämätöntä, että lapsi oppii jo pienestä pitäen, että miten pidetään itsensä hengissä. Se, että lapsi oppii itse keittiössä tarvittavia taitoja ja ruoanlaiton alkeita, auttaa huimasti siinä vaiheessa, kun lähdetään kokeilemaan omia siipiä maailmalla.
Ruoanlaittotaitojen osaaminen on välttämätöntä, on jopa outoa, että näitä taitoja ei välttämättä nykyisin enää opita kotona.
On jopa outoa, että nykyisin ei välttämättä enää opita ruoanlaittotaitoja kotona.
Toinen mielestäni tärkeä seikka on, että lapsuudessa lapsi oppii myös sen, miten ruoan avulla pidetään huolta omasta terveydestä ja hyvinvoinnista. Tiedetään, että lapsuudessa opitut ruokatottumukset säilyvät ihmisen mukana aikuisuuteen asti. On siis kullan arvoinen ”perintö”, että opettaa lapsensa syömään terveellistä arkiruokaa. Mistäpä muualta lapsi tämän mallin saisi, kuin kotoa omilta vanhemmilta. Lapsen on tärkeää nähdä ja oppia, mitä on terveellinen arkisyöminen ja sitten taas miten syödään poikkeustilanteissa, juhlahetkinä.
Ruoanlaitto on yhdessä tekemistä ja olemista
Ruoanlaitto ja yhdessä syöminen on myös mitä mainiointa yhteistä tekemistä lapsille ja vanhemmille. Vaikka joskus ehkä omatkin hermot ovat ollet koetuksella ”pienen” sotkun takia, sulaa sydän taas viimeistään siinä vaiheessa, kun päästään pöytään syömään yhdessä tehtyjä muffinsseja, ja kehumaan, kuinka taitavia me olimme, kun osasimme tehdä niin hyviä leivonnaisia.
Ruokaa laittaessa ja yhdessä syödessä on helppoa jutustella kuulumisia ja olla kiinnostunut toisen mielipiteistä ja ajatuksista. Näiden lisäksi tietysti voi opetella uusia asioita, kuten yhteisten sääntöjen noudattamista, uusia kädentaitoja, annettujen ohjeiden seuraamista, vastuun jakamista ja tietysti uusia reseptejä ja ruokalajeja, puhumattakaan uusista makuelämyksistä. Oppii omista taidoista ja vahvuuksista.
Ota siis lapsi mukaan. Jo kaupassa voitte suunnitella uusia salaattiyhdistelmiä tai ruokalajeja. Lapset voivat pilkkoa, sekoittaa, huuhtoa raaka-aineita, paistaa, kattaa pöytää, taitella servettejä ja niin edelleen. Varovaisuutta tietysti tarvitaan, mutta taidot karttuvat äkkiä. Pienet vahingot tai sotkut eivät maata kaada ja ruoanlaitossa harvoin mikään menee totaalisen pilalle, vaikka ainesten määrät ovat vähän sinnepäin. Uskaltakaa kokeilla ja ottaa rennosti. Sääntöjä ei ole!
Yhdessä ruokapöytään!
Jokaisessa perheessä tulisi syödä yhdessä vähintään kerran päivässä. Ja myös niin, että ollaan aidosti kiinnostuneita toisista, eikä pelkästään näyttölaitteista. Kokemukseni mukaan yhdessä syöminen ehkäisee monia syömiseen liittyviä ongelmia: nähdään ja kuullaan toinen toisemme. Vanhemmat pääsevät lähemmäs lasten ja nuorten ajatusmaailmaa, pysyvät kärryillä myös siitä, että mitä lapsen mielessä liikkuu syömisen suhteen ja millaiset ajatukset ovat omaa kehoa ja syömisen tuomia tuntemuksia kohtaan.
Lapset puolestaan saavat tärkeää mallia vanhempien toiminnasta, vanhempien ruokavalinnoista: mitä on normaalia syödä, miten eri ruokia syödään. Se mitä kotona muutkin syövät, tulee lapselle tutuksi ja paremmin hyväksytyksi.
Syökää yhdessä ja sopikaa yhteisistä säännöistä niin, että yhteinen ruokahetki on kaikille mukava tuokio.
Haastankin nyt jokaisen äidin ja isän ottamaan lapset keittiöön. Jaa kuva keittiöstäsi, jossa lapset pääsevät mukaan ruoanlaittoon häshtageillä #lapsetkeittiöön ja #toimivaaarkiruokaa, niin innostutaan ja opitaan yhdessä!
Lue lisää aiheesta:
Lapsi syö sitä, mikä on tuttua, ja tutuksi tulee…
Mikä neuvoksi, kun lapsi on valikoiva syöjä?
Lapsen ylipaino on arka, mutta tärkeä aihe
Leave a Reply