Lapsi syö sitä mikä on tuttua ja tutuksi tulee se, mitä on kotona tarjolla.
Taannoin Helsingin Sanomien toimittaja kyseli minulta mm. vinkkejä, miten lapsia saisi paremmin syömään terveellisiä ruokia, kuten vaikkapa kasviksia ja hedelmiä. Voit lukea artikkelin täältä.
Haluan jakaa yhden huomion omasta perheestäni, joka sattui sopivasti tämän artikkelin julkaisun jälkeen.
Usein nimittäin mietitään asiakkaiden kanssa sitä, että kun ne lapset eivät syö niitä kasviksia ja hedelmiä, eikä niitä siksi tule valmistettua tai laitettua tarjolle. Ja miten lapset saisi niitä syömään.
Tässä kesällä olin nostanut nektariinit, paragayot ja kirsikat ruokapöydälle, jotta muistaisin syödä ne ennen kuin pilaantuvat. Yleensä meillä hedelmät ovat keittiön sivupöydällä.
Ensimmäisenä päivänä tämän jälkeen söin itse ruoan päätteeksi nektariinin. Lapsi kysyi heti, että ”äiti mikä se on?” ja ”miksi sinä syöt sen?”
Vastasin, että tämä on nektariini ja syön sen, koska minusta ne on hyviä. Lapsi tähän, että ”Aha. Minä en tykkää mektariineistä”. Totesin vaan, että aijjaa, oletko maistanut? Johon lapsi tietysti että ”en…”
Seuraavana päivänä söin taas nektariinin. Nyt sama lapseni sanoi, että äiti minäkin haluan maistaa mektariiniä, mutta kuoret pitää ottaa pois. Totesin mielessäni, että jos se on esteenä lapsen maistamiselle, niin okei, otetaan ne kuoret pois. Lapsihan söi koko ”mektariinin”.
Tästä seuraavana päivänä tämä sama lapsi söi iltapalaksi jopa kaksi mektariiniä perä jälkeen. Kuorittuna tietysti. Samana iltana toinenkin lapsemme rohkaistui maistamaan ”mektariiniä”. Hänkin halusi, että kuoret pitää ottaa pois. Vähän vaivaa itselle, mutta tein sen, jotta maistamisen kynnys olisi ollut pienempi. Tämäkin lapsi tykästyi mektariineihin ja söi kokonaisen hedelmän kerralla.
Tämän jälkeen meillä onkin kulunut sitten vähintään kaksi ”metkariiniä” päivässä. Ja jos saatavilla on ollut vain yksi, niin riitahan siitä on tullut kuka sen saa syödä.
Tätä tarkoitan siis käytännössä sillä, kun sanon, että lapsi syö sitä mikä on tuttua ja tutuksi tulee se, mitä on kotona tarjolla. Aluksi uusi juttu, eli nuo nektariinit olivat, että ”minä en tykkää niistä”. Parin päivän katselemisen jälkeen ja kun minä itse olin niitä syönyt, lapsetkin uskalsivat niitä maistaa. Ja kun tulivat tutuiksi, on niitä syöty lähes päivittäin.
Joskus se vaatii vähän vaivannäköä meiltä vanhemmilta, että valmistamme kasviksia tai hedelmiä sellaiseen muotoon, että syömisen kynnys on lapselle tarpeeksi pieni. Ja mitä pienempiä lapset ovat, sen tärkeämpi tietysti on meidän vanhempien rooli, että käsittelemme ja tuomme ne hedelmät ja kasvikset lapsen saataville.
Onko teillä vastaavia kokemuksia tai ahaa-elämyksiä?
Mihin uuteen kasvikseen tai hedelmään haluaisit oman lapsesi tutustuvan ja miten sinä voisit siinä auttaa?
Leave a Reply