Mikä neuvoksi kun lapsi on valikoiva syöjä?

Joskus tuntuu, että lapsi ei syö mitään tai hän ei suostu millään maistamaan uusia ruokia. Mikä silloin neuvoksi, kun lapsi on valikoiva, nirsoilee tai ei suostu?

Valikoiva syöjä tarvitsee aikaa ja tottuttelua

Lapsi ei useinkaan ole tahallaan, vanhempia kiusatakseen valikoiva, kiukuttele tai jätä syömättä ruokapöydässä. Usein näille kaikille on jokin syy tai selitys.

Lapset ovat hyvin yksilöllisiä tämän suhteen ja myös temperamentti vaikuttaa siihen, miten lapsi suhtautuu uusiin ruokiin. Neofobia, eli ennakkoluulot uutta ruokaa kohtaan ovat lapsilla tosi tavallisia. Tälle on luontainen selitys: ihmisen kehityshistoriassa uusi, tuntematon ruoka on voinut olla vaikka myrkyllinen, siksi niihin kannattaa suhtautua varauksella.

Kieltäytyminen uusisita ruoista saattaa johtua myös jonkinasteisesta tuntoherkkyydestä: rakenteeltaan uuden tyyppiset tai karkeat ruoat voivat tuntua epämiellyttäviltä lapsen suussa. Silloin tarvitaan yleensä hidasta siirtymistä uusiin ruokiin ja koostumuksiin, jotta suu ja hermot ehtivät tottua muutoksiin.

Näihin molempiin haasteisiin auttaa yleensä ainoastaan aika. Uuteen ruokaan tottuminen voi vaatia tutkimusten mukaan jopa 10-15 maistamiskertaa. Älä siis lopeta tarjoamasta porkkanoita vain sen takia, että lapsi ei niitä syö. Hän ei ehkä ole vielä ehtinyt tarpeeksi tutustua niihin. Kokeile toisessa muodossa, pehmeäksi hörytettynä tai hienona raasteena ja tarjoa tuttujen ruokien rinnalla.

Joskus vahva temperamentti saattaa myös aiheuttaa automaattisen kieltäytymisen ruokapöydässä. Varmaan jokainen vanhempi on huomannut, mikä tähän ei ainakaan auta: Tuputtaminen ja hoputtaminen.

Joskus huomion vieminen muualle saattaa auttaa, lapsi voi ehkä itse ottaa kyseistä ruokaa sopivaksi katsomansa annoksen lautaselleen tai sitten joskus asian voi myös kääntää jonkin uuden taidon harjoitteluksi. Kysy lapselta vaikka, että saako hän metsästettyä tuon herneen haarukkaan lautaselta tai että miten ruoan saisi pilkottua sopiviksi paloiksi. Mitä uutta hän voisi oppia? Missä lapsi on hyvä? Vahvista näitä. Auttaisiko, jos lapsi saa päättää jostain pienestä asiasta?

Kausivaihtelu: välillä eletään ilmalla, joskus syödään kuin hevonen

Kausittainen vaihtelu lapsen syömisessä on myös hyvin normaalia. Lapset ovat taitavia säätelemään syömänsä ruokamäärää kulloisenkin tarpeen mukaan. Energiantarve taas säätyy kulutuksen (liikkumisen ja yleisen aktiivisuuden) ja kasvun vaiheen mukaan. Joskus voi olla päiviä tai aterioita, että lapsi ei syö yhtään mitään, tai syö hyvin pieniä määriä.

Vanhemmalle on tietysti turhauttavaa kantaa hyvät ruoat suoraan roskiin, mutta kannattaa muistaa, että kyllä (terve) lapsi syö silloin, kun hänellä nälkä on. Elimistön nälänsäätely on rakennettu niin, että ihminen ei kuole nälkään, vaan ihminen syö, kun energia alkaa käydä vähiin. Kannattaa tarkistaa, että lapsi ei täytä vatsaansa mehuilla, maidolla tai muilla välipaloilla ja että ateriarytmi on sopiva nälän tunteen kehittymiselle. Joskus taas tulee vaihe, että lapsi syö enemmän.

Vinkkejä miten voit auttaa lasta tutustumaan uusiin ruokiin ja laajentamaan ruokavalikoimaa:

Lapsi saattaa tarvita useita useita maistamiskertoja ennen kuin hyväksyy jonkin uuden ruoan. Tarjoa siis uudestaan ja uudestaan, jos joku ruoka ei lapselle heti maistu.
Tarjoa jokaisella aterialla jotain jo lapselle tuttua ruokaa. Uudet ruoat ovat hyväksyttävämpiä, kun aterialla on tuttujakin ruokia. Lisäksi lapsi voi syödä vatsansa täyteen kuitenkin tutuista ruoista.
Älä pakota lasta syömään tai maistamaan.
Voit kannustaa lasta maistamaan kysymällä esimerkiksi: ”maistoitko tätä?” ”miltä tämä sinusta maistuu?”
Lapselle voi myös sanoittaa maistamista samalla kun itse syö: ”Maista vaan, tämä maistuu hyvältä/makealta”, ”sinä tykkäät tästä”.
Ruokailukertoja ei kannata venyttää turhan pitkiksi, noin 15- 30 minuuttia on maksimi kesto ruoka-ajalle (toki jos lapsi jatkaa syömistä, ei tarvitse lopettaa)
Varsinkin pienemmille lapsille voi sallia tutustumisen ja maistelun sormillakin. Myöhemmin voi ohjata ruokailuvälineiden käyttöön asettamalla ne tarjolle tai vaikka laittamalla ruoka-annoksen valmiiksi haarukkaan tai lusikkaan (lapsi saa itse viedä sen suuhun).
Tarjoa ruoat mahdollisuuksien mukaan erillisinä, ei eri ruokia sekoitettuna. Kasviksetkin voi tarjota jokainen omana lohkonaan salaattiastiassa.
Lasta kannattaa ottaa mukaan ruoan valmistamiseen niin varhaisessa vaiheessa kuin suinkin mahdollista. Pienet voivat sekoittaa, pilkkoa käsin tai annostella. Taitojen karttuessa voi aloittaa pilkkomista veitsellä aikuisen valvonnassa. Aina ruoanlaitto ei ole niin vakavaa.
Isompia lapsia voi ottaa mukaan jo ruokien suunnitteluun: salaatteihin löytyy uusia makuyhdistelmiä kun teini ottaa luovuutensa käyttöön ja kaupasta voi yhdessä miettiä uusia kokeiltavia kasviksia tai hedelmiä.
Pidä ateriavälit säännöllisinä, mutta kuitenkin riittävän pitkinä niin, että nälkä ehtii kehittyä.
Kannusta ja rohkaise lasta maistelemaan ja tutustumaan ruokiin. Annan positiivista palautetta kun hän oppii uusia taitoja tai uskaltaa maistaa.
Yritä pitää syömistilanteiden ilmapiiri positiivisena, syömättömyydestä ei tarvitse tehdä numeroa.
Voisiko lapsi oppia jonkun uuden taidon hankalaan syömistilanteeseen liittyen? Maistamisrohkeutta voi harjoitella, lautasmallin kokoamista omalla lautaselle, pilkkomista, kuorimista, haarukan lastaamista jne.